maanantai 26. lokakuuta 2009

Normaalia arkea

Shaggyn kanssa elo on nyt jo sujahtanut normaaleille arki-raiteille; kaikki on siis erittäin hyvin :) Ja nopeasti kävikin tämä sopeutumis-vaihe!

Shaggy on kuin olisi meillä aina ollutkin. Koirat leikkii hirmu paljon yhdessä ja ulkoilutkin sujuu ihan mutkattomasti. Shaggy ei enää pysähtele tai arkaile ollenkaan, eikä jännitä hihnaa. Tuolla se painaa pitkin Kamppia kuin kokenutkin city-koira :D

Pentuhan tuo vielä on - siitä ei pääse yli eikä ympäri! Kaikki on niin hirvittävän mielenkiintoista ja maistuvaa! Kova muovi on nyt uusi hittituote! Pakaste-rasiat, vessaharjat, kaukosäätimet ym saa kyllä kyytiä jos niitä esille jättää - ja tietysti kestosuosikki: vara-mamman vaatteet! Jostain syystä vain minun vaatteet on ihania - ei Mizan..
Huonekalut ja ovenpielet on onneksi saaneet olla rauhassa, joten kun vaan pitää huolen ettei jätä mitään ylimääräistä esille, niin kaikki on hyvin. Eli niinkuin lapsienkin kanssa, asunnosta tulee tehdä koira-turvallinen :)

Tarpeeksi kun ulkoillaan, niin osaa tuo poitsu kyllä rauhoittuakin. Voi mikä ihana söpöliini karvapallero!



Käytävän äänille räkyttäminenkin on vähentynyt todella paljon! Aamulla piti vähän vuhvutella hesarin jakajaa, mutta koko iltana ei oo poitsusta päässyt ääntäkään. Eilen naurettiin ihan räkänä, kun Shaggy alkoi haukkua jotain ääntä ja kuulosti ihan vinkulelulta :D Shaggyllän on jännä vähän kimeä ääni, ja tietyssä moodissa se kuulostaa just siltä kuin vinkulelua puristelis :D

Ruokailu-tilanteetkin menee jo ihan vallan mainiosti! Kaikki syövät nätisti omista kupeistaan eikä mitään kähinöitä ole ollut - enää ei tarvi olla edes vahtimassa. Puruluitakin on annettu.

Rajasaaressa on nyt käyty muutamaankin otteeseen ja muutenkin koiriksessa käynti on Shagyn kanssa helppoa - Shaggy on kaikkien kaveri :) Nuorena poikana Shaggy on melko alistuva, joten senkään puolesta ei tarvitse jännittää yhteen ottoja.

Shagyn kunto on kasvanut upeasti, ja poitsu rakastaakin juoksemista! Sen verran se on myös touhukas ja vikkelä, että voisin kuvitella myös agilityn sopivan Shaggylle hyvin.



Sisäsiiteyttä pitää vielä harjoitella, mutta sekin on jo edistymään päin. Kaiken kaikkiaan Shaggy on aivan mahtava koira! Aamulla pitää pusutella, ja voi sitä riemun määrää kun töistä tullaan kotiin. (Kuitenkin ääninauhat varmistavat, että päivien aika on mennyt ilman mekkalointia).

Ja Shaggyn turkki on niin ihanan pehmeä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti