Kotikoiran elämää

Eilinen koirien kotona olo oli sujunut erittäin hyvin. Nauhoittavaa mp3-soitinta ei oltu löydetty eikä mitään muutakaan oltu tuhottu :) Nauhoitus varmisti myös sen, että kotona oltiin nukuttu, sillä satunnaisia tassutteluja ja juomisen ääniä lukuunottamatta ei kuulunut yhtikäs mitään.

Sehän Shaggyn kohdalla on hyvä, että kun ei ole tottunut viettämään aikaa ihmisten kanssa, niin ei osaa sitä ihmistä sillä tavalla kaivatakaan. Koiraseura tosin on varmasti välttämätön kun on tottunut laumassa elämään. Ja tokihan poitsu on onnesta litteenä kun kotiin tullaan - hyörii ja pyörii ja käy jopa selälleen :D

Shaggy on alkanut ihmettelemään ikkunoita ja peilejä ja niistä tulevia kummallisia heijastuksia. En tiedä vahtiiko vai pelkääkö, mutta välillä alkaa haukkua ihan hurjana. Hauska semmoinen tosi kimeä haukku sillä on - ihan kuin jollain pikkukoiralla :D

Ikkunavahti-työssään:


Toivotaan että oppii pian noihin kummastuksiin - sillä aikaa pidetään verhoja enemmän kiinni tai vaan rakosallaan.

Shaggy on myös oppinut kulkemaan rappuset ylös!!! Illalla se vaan tuli rappusten päähän niin päättäväisen näköisenä, että ajattelin etten nostakaan sitä heti syliin. Ja niin sitä sitten hetken harkinnan jälkeen Taran ja Chilin näyttäessä mallia muutamaa porrasta ylempänä mentiin! Ja aamulla ei enää edes mietitty :)

Alaspäin ei oo vielä oikeestaan edes kokeiltu, kun se pelottaa niin paljon vielä. Shaggy on vielä sen verran kömpelökin, että pelkään sen liukastuvan - ja sitten se opettelu tulisi olemaan vielä vaikeampaa haaverin jälkeen.

Koirien välit on menneet koko ajan vaan paremmaks :) Eikä Tarakaan enää äksyile (muutakuin väsyneenä, mutta sillon se on aina kiukkunen - Chilillekin).
Illalla taas painiskeltiin aika paljon