Herkkis

Havaitsin tuossa juuri, että kirjoittelen enemmän Shaggyn aktiivisesta puolesta - leikkisyydestä ja riiviöinnistä, enkä ole tainnut juuri ollenkaan muistaa puhua Säkkiliinin herkästä puolesta.

Shaggyhän oli todella arka meille tullessaan. Vaikka arkuus ja pelokkuus on pojasta nyt karissut, niin poitsu on silti kyllä kovin herkkis. Shaggy ei todellakaan tarvi kovia koulutusmetodeja taikka komentelua - itse asiassa komentelua se ei ymmärrä ollenkaan. Joskus lenkillä kun meinaa hermot mennä kun kaikki hilluu valtoimenaan tuoreessa lumessa, niin Shaggy vaan innostuu lisää jos sille alkaa ärjymään :D

Toisaalta taas kerran kun suutuin Chilille ja ryysäsin toisesta huoneesta karjuen, niin Shaggy-parka heittäytyi selälleen
hädissään :( Shaggy hakee vieläkin aika paljon tukea Tarasta ja Chilistä ja koiriksessakin juoksee pian niiden turviin jos leikki käy liian jännäksi ja katsoo niistä mallia miten uusiin jännittäviin tilanteisiin tulee reagoida.

Shaggy ei myöskään koskaan "vaadi" hellyyttä, vaan tulla pyörähtää kainaloon ja alkaa pusutella. Semmoisella herkällä ja niin suloisella tavalla :)

Riiviöintiä

Kovat pakkaset ja omat kiireet on aiheuttaneet sen, että koirille tuppaa kertymään vähän liikaa tuota ylimääräistä energiaa. Shaggy etenkin tuntuu olevan aivan kyltymätön - sitä ei saa väsymään sitten millään! Vaikka oltais 1,5 tuntia riehumassa koiriksessa syvässä hangessa, niin kotiin päästyä pitää vielä painia ainakin pari tuntia :D

Kotona keskenään ollessa tulee sitten tylsää ja kun ei ole ketään komentamassa, niin pääsee puuhastelemaan kaikkea mukavaa. Asunto pitää siivota ihan viimesen päälle kun lähdetään, ja siltikin niitä tuhoja tuppaa tulemaan. Tässä kuva pe-illalta kun oltiin muutama tunti yhtä bändiä katsomassa - jos kaappiin ei pääse etukautta, niin revitään sitten tää takaseinä irti:



Eli nyt kun meillä ei ole aikaa harrastaa tuntikausien aktivointeja ja puistossa voi olla vaan 20 min maksimissaan, niin koiria ei vaan voi jättää keskenään kotiin!
Shaggy siis tarvii oikeasti aktiivisen kodin ja virikkeitä. Perheen ja ympäristön jossa riittää tekemistä. Joko Shaggyn kanssa pitää harrastaa jotain väsyttävää ja aktivoivaa, tai sitten sen pitää päästä riehumaan vapaana ulkona. Sohvaperunana olosta ei tule mitään, vaan alkaa romanian tuholaisen luonne tulla pintaan :)

Kova muovi on edelleen säilyttänyt suosionsa leluna. Parta-äijä maistuu ilmeisesti vielä konepesun jälkeenkin purkin pohjalla:

Halvat on huvit, ja mikäpä sen parempaa, kun lempileluja löytyy mistä vaan kodista eikä tarvitse olla erikseen ostamassa kalliita vinkuvia taikka pöriseviä juttuja.

Tuonne kommentteihin laitoinkin, mutta tässä vielä kertauksena Shaggystä:

Poika ei ole ollenkaan komentelevaa tai ärisevää tyyppiä. Shaggy tulee loistavasti toimeen kaiken näköisten, kokoisten, rotuisten ja sukupuolisten koirien kanssa.

Shaggystä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä kodittomien koirien ystävät-yhdistykseen osoitteessa http://www.koirienystavat.com/

Vara-iskän kaa

Itse allekirjoittanut oli vähän reissun päällä tuossa melkein viikon verran ja koirat olivat Mizan huostassa. Täällä sitä oli sitten saatu elää ihan kuin pellossa kun Miza oli koiria lällytellyt ja hemmotellut - olivat saaneet nukkua sängyssä ja kaikkee :)

Laitan tänne muutamia kuvia siltä ajalta.

Shaggy omassa pesässään. Aina yhtä siististi kaikki aarteet kerätty viereen :)


"Hui, nyt ujostuttaa.. mua kuvataan..."


Furminator oli ollut kovassa käytössä:


No nyt alkaa onneksi tuo karvan lähtökin vähän helpottaa :)

Tässä vielä söpöilyä:

Tapaamisessa

Pahoittelen jälleen pitkää taukoa kirjoittelussa... mutta nyt sitten palkitaan pitkällinen odotus!

Kuun vaihteessa oli jälleen perinteinen Espanjan Koirien tapaaminen, ja sinnehän me suunnattiin tietysti myös Shaggyn kanssa.

Lunta oli taas yöllä tullut lisää, ja mikäpä koirille sen ihanampaa kuin telmiä uudessa puhtaassa hangessa :)

Koiria oli paikalla paljon, sekä suomalaisia, että espanjalaisia. Shaggy nautti kun oli uusia riehu-kavereita.

Mitään rähinöitä tai suukopua ei ollut, vaan Säkki leikki innoissaan kaikkien kanssa. Käsittämätöntä miten paljon tuolla pojalla sitä energiaa riittää! Lunta vielä noin älyttömän paljon, mutta ei näkynyt väsymisen merkkejä tässä pojassa vaikka oltiin reilusti yli tunti ja Shaggy veti koko ajan ihan täysillä :D

Mutta kyllä uni maitti sitten kun kotiin päästiin :)

Pakkasta

Pakkaset on valloittaneet Helsinginkin, tänäänkin pakkasta 20 astetta. Shaggyä tosin ei pakkaset paljon haittaa, päinvastoin tuntuu poitsu melkeinpä vain villiintyvän enemmän :D Hilluu ja pinkoo ja koittaa hihnassakin alkaa painia niin, että on pitää nyt kyllä alkaa ihan treenaamaan tuota hihna-käyttäytymistä :)

Eräänäkin iltana ohikulkijat katsoi mua pahasti ja luuli mun varmaan pahoinpitelevän koiraa, kun Shaggy teki sitä, että otti oikein vauhtia ja kun hihna kiristyi, niin heitti oikein volttia siellä päässä :D Ja kun koitin komentaa, niin se vaan innostui lisää :D


Hullua hillumista: missä pää ja missä häntä?




Ilmeisesti kylmä kuitenkin vie reilusti energiaa (ja moinen hilluminenkin tietysti), sillä kotosalla koirat on olleet kovin rauhallisia ja kiltisti.

Joulun jälkeen koirat on tänään ekaa päivää taas kotona keskenään työpäivän ajan, että katsotaan illalla pääsenkö perumaan tuon edellisen :D

Shaggy on edelleen aivan valloittava sydäntenmurskaaja! Meillä oli viikonloppuna vieraita ja Säkki sai kyllä huomiota osakseen urakalla :)

Säkillä on hyvin hassu tapa kerjätä tai hakea leikkiä: se kääntää pään ihan kenoon ja pitää semmoista kummallista välillä kähisevää ja välillä vähän naukuvaa ääntä :D Saattaa myös joskus näytellä hampaitaan, mutta koiran tuntien tietää, ettei kyse ole millään tavalla agressiivisudesta, vaan hassusta tavasta kerjätä :)

Vaarallinen vaanija-otus lumimaassa:

Vuoden alun kiireitä..

Pahoittelut, että vähän harvakseltaan on päivitelty Shaggyn kuulumisia. Joulun tienoo oli melko haipakkaa ja uusi vuosikin on alkanut erittäin kiireisesti.

Mitään ihmeellistä tai erityistä ei ole Shaggyn elämässä tapahtunut. Koirat on olleet lähes päivittäin Mizan mukana töissä, kun on ollut sen verran pitkiä päiviä molemmilla ettei ole viitsitty jättää koiria kotiin. Ja mikäpäs siellä ollessa, rapsuttelijoita riittää ja toimistossa on hyvin tilaa peuhata.

Shaggyn vankkumaton lemmpari-lelu on edelleen tyhjä muovipullo - se on aina yhtä mukavaa järsittävää, ja semmoinen yleensä löytyy jokaisesta kyläilypaikasta, ei tarvi ottaa omia leluja mukaan jos reissuun lähdetään :)



Karvanlähtö on Säkillä nyt alkanut ja fuminator on ollu käytössä harva se päivä. Shaggy ei tykkää harjaamisesta seisoviltaan, mutta jos saa panna pitkäkseen niin nautinnollisesti oikein ojentelee koipiaan harjattavaksi :) Suihkussa käytikin alkaa mennä jo kuin vanhalta tekijältä, ja kynsien leikkaus + muut hoitotoimenpiteet sujuu mutkitta.



Sitä omaa kotia vaan ei nyt tunnu löytyvän.. Shaggy on ollut meillä nyt yli 3 kk eikä tänä aikana ole pojasta tullut kuin 1 kysely ja sekin oli koiraton perhe. Edelleen ollaan sitä mieltä, että kyllä Säkki tarvii koira-kaverin. Ei sillä, että tässä kiire olisi, koska Säkki on kyllä niin ihanan kiltti koira, että eipä tuosta juuri vaivaa ole. Ihana karvapallero, joka aamulla pyörähtää kainaloon ja pussailee. Vähän välillä räkyttää käytävän äänille, mutta sekin on ihan koulutettavissa oleva juttu - muutamia kertoja kun on asiaan puututtu, niin heti on räkytykset jääny vähäksi aikaa - ei vaan ole nyt ollut oikein aikaa ja energiaa paneutua mihinkään koulutus-asioihin.

Ihmetyttää vaan, että kuka pystyy vastustamaan tätä aivan ihanaa söpöliiniä?!

Joulu

Shaggyn ensimmäinen joulu - ainakin Suomessa. Mikäpäs on koiralle ihanampaa, tai kiduttavampaa aikaa kuin Joulu! Ihanat ruuat ja kinkku tuoksuu koko ajan - suorastaan piinaavaa pienelle koiralle. Mutta toki koirat saivat oman osansa herkuista ja kun me ihmiset syötiin possun peppua, niin koirat jäystivät possun sorkkia :)

Oli varmaan tämän pienen söpöläisen ensimmäinen luu, eikä edes ikuistettu kameralla kun vieraat ja itse nälkäisenä odotimme oman joulu-pöydän ääreen pääsyä.

Joulu vietettiin omassa kodissa kaikessa rauhassa syöden ja löhöillen. Koiriksessa käytiin välillä purkamassa energiaa ja romanian adhd tuholainenkin oli oikein rauhallisesti ja kiltisti koko joulun :)

Yli-söpö joulu-koira:


Ei uskallettu hankkia aitoa kuusta, kun ajateltiin, että oksat koristeineen menevät pian parempiin suihin, mutta yllättävän kohteliaasti Säkki käyttäytyi koristeita kohtaan :)
Taisi olla itse asiassa Chili joka söi yhden pienen koristeen kynttilä-kranssin juurelta :D

Joulu-koristeiden sijaan Säkki tyytyi sitten pureskelemaan aina välillä Chilin tai Taran häntää tai takajalkoja haastaakseen leikkiä :)
Chili ihan unisena tässä:



"jee jee, eiks toi kuvaajakin vois vähän leikkii mun kaa, kun tää chili on niin tylsä?!"

Maalla

Viikonloppuna saatiin taas vierailla Vesilahden perukoilla hyvän ystävän Reinon luona. Paikka on vanha maatila kirjaimellisesti keskellä metsää. Naapureita ei ole mailla eikä halmeilla, eikä todellakaan tarvi pelätä, että koirat jäisivät auton alle :D
2,5 tunnin ajomatka meni Shaggyltä hyvin - poitsu nukkui autuaasti koko matkan.

Niinpä päätimme sitten viimeinkin päästää Shaggynkin vapaaksi ensi kertaa aitaamattomalla alueella. Luoksetuloahan ollaan kovasti harjoiteltu ja testailtu Raasaaren kaltaisissa suurissa puistoissa. Taskut oli pullollaan Reinolta saatua palvattua peuran lihaa ja niin sitä kuitenkin pienellä jännityksellä päästettiin Shaggy irti.

Turvaliivi tietysti oli poitsulla päällä ja valjaat, joissa tunnistus-laatta. Aamulla oltiin furmattu vähän karvaa minigrip-pussiin siltä varalta, että on sitten antaa etsijäkoiralle haju tarvittaessa. Etsijäkoirakin meillä oli omasta takaa, kun Taran kanssa ollaan harrastettu koira-etsintää.

Aluksi meinasi Shaggy olla niin innoissaan tutkimassa uusia paikkoja, ettei olisi millään malttanut tulla heti käskystä, vaikkakaan ei pihasta pidemmälle mennyt. Ja tulihan tuo kyllä, mutta vähän ajan kanssa.. Pimeän tullen käytettiinkin Säkillä sitten pitkää liinaa.

Ensimmäisen illan jälkeen oli pihaan sen verran jo tutustuttu, että Shaggy malttoi tulla luokse välittömästi kutsusta. Poitsu pysyi hyvin tarkkaan Taran ja Chilin kannoilla ja koko ajan ihan pihapiirissä näkö-etäisyydellä.

Ja että kyllä olikin hauskaa! Ihana metsäinen paikka navettoineen ja latoineen oli koirille ihan huippu-juttu. Kaiken lisäksi oli vähän lunta, ja sekös kruunasi kaiken!

Pieni pakkanen ei Säkkiä haitannut lainkaan ja koirat viettivätkin sitten lähes koko viikonlopun ulkona. Itse ei oltu niin innokkaita ulkoilioita, mutta niin hyvin koirat pysyivät pihassa että annettiin niiden olla keskenään ulkona.

Välillä sitten kutsuttiin hetkeksi sisälle lepäämäään.

Vanhassa talossa ja hiljaisessa pihassa Shaggy pääsi harjoittelemaan laumanvartijan hommaansa ja oli heti äänessä jos joku nurkka natisi tai metsässä oksat rapisi. Mutta kyllähän tonne maalle ääntä mahtuu!

Sisäsiisteyden puolestakin viikonloppu meni paremmin kuin hyvin.

Vielä maantai-iltanakin koirat oli niin väsyneitä viikonlopun riehumisen jälkeen ettei tarvinut edes ajatella koirikseen menemistä :)

Mitään ihmeellisen mullistavaa ei ole täällä tapahtunut. Elämä pyörii aika lailla arkirutiinien ympärillä. Joka toinen päivä koirat ovat töissä ja joka toinen päivä laiskottelevat kotona. Mitään kummempia tuhoja ei ole tehty kummassakaan päässä.

Tosin Shaggyllä on taas uusi hitti-tuote: kengät! Kääk, tätä se nyt on se elämä kakaran kanssa :DDD no, toivotaan että tämä kenkä-villitys menee ohi niinkuin nuo pakaste-rasiat ym. villityksetkin on helpottaneet.

Shaggy on vihdoin ymmärtänyt, että suihkussa ei tapahdukaan mitään pahaa, ja tulee jo ihan pirteästi itse kylppäriin kun kutsuu :) Hyvä niin, sillä kurakelit ovat todellakin alkaneet..

Shaggy on oppinut myös odottamaan ruokaansa rauhallisesti paikka-sanalla. Aiemmin se pyöri ja hyöri ja hyppi niin että hyvä kun nahoissaan pysyi :D

Voisihan poikaa muutenkin tuossa alkaa hiljalleen jo kouluttaa, mutta ollaan oltu vähän laiskoja siinä asiassa kun on niin kiirettä töiden ja opiskelujen yhteen sovittamisessakin.

Eilen oltiin Espanjan Koirien tapaamisessa Länsimäen koiriksessa. Ja kyllä olikin Shaggyllä taas kivaa kun oli paljon leikkikavereita :) Hienosti meni koko reissu ilman mitään kähinöitä kenenkään puolelta ja Säkki juoksi taas pää viidentenä jalkana!

Kamerahan me tietysti unohdettiin kotiin :(

Shaggy on myös kirjoittanut kirjettä Joulupukille, että toiveissa olisi se ihan ikioma koti! Toivottavasti kirje menee pukille perille ja pukki löytäisi sopivan konttiin mahtuvan kodin tälle murulle!

Shaggystä kiinnostuneethan saavat siis yhteyden pukkiin kodittomien koirien ystävät-yhdistyksen kautta osoitteessa http://www.koirienystavat.com/

Viikonlopun viettoa

Minä itse olin koko viikonlopun koulussa, joten koirat saivat vietellä laatu-aikaa Mizan kanssa. Harjoittelivat vähän hihna-lenkkeilyä ja kävivät tutustumassa pariin uuteen koirikseenkin.

Shaggy tapansa mukaan hurmasi vastaantulijoita ja muita koira-puistossa kävijöitä.
Tässä Säkki taas koittaa leikkiä pystykorvaa :D



Säkki saa kohta lempinimeensä lisäosan hiekka-säkki, sillä tuo turkki on kyllä melkoinen imuri. Säkki on meinaan opetellut uuden paini-tekniikan - se heittäytyy selälleen ja sieltä alakulmasta haukkailee paini-kavereita :D Voittepa kuvitella sitä hiekan määrää sitten tuon paksun turkin seassa.

Onhan toi turkki kyllä upea ja ihanan pehmeä - eikä tarvi sitten tätä poitsua talven tullen puettaa kuten noita meidän omia espanjalaisia..



Kivaa taas oli ja vauhtia riitti :)

Leikattiin kynnetkin taas viikonloppuna ja niin hienosti meni ettei tosikaan! Säkki tosin olisi halunnut mieluummin syödä ne leikkurit ja oli vaan innoissaan siitä, että "leikin" sen kanssa :)

Shaggy on kyllä todella leikkisä poju. Ja virtaa sillä riittää - mitään sohvaperunaa ei kyllä tästä pojasta saa tekemälläkään! Ja hirveen innokas tekemään kaikkea - tästä saa joku mahtavan harrastus-koiran :)

Tilanne-katsaus

Shaggyhän on ollut meillä nyt noin 1,5 kuukautta ja on varmasti aika tehdä pieni katsaus siihen miten poitsu on muuttunut.

Eli tullessaanhan Shaggy oli hyvin arka ja siten saikin kotona lempinimen Säkki, kun pojua sai kantaa paikasta toiseen.
Ovet oli pelottavia ja portaita Säkki ei uskaltanut edes lähestyä. Hihnakin oli kovin pelottava ja epäilyttävää oli, että ihiminen kulki koko ajan kannoilla (tarhallahan ei paljon ihmisten kanssa oleilla). Jos hihna vahingossa kiristyi, seurasi siitä välitön takapakki-reaktio ja pelästyminen.

Sisälläkin meni pari päivää ennenkuin uskaltautui turvapaikastaan olohuoneesta liikkumaan muualla asunnossa.

Sen verran uusi koti jännitti, että tarpeita pidäteltiin ensimmäisinä päivinä jopa vuorokauden, ja vasta viimeisessä hädässä uskalsi tehdä sanomalehdelle. Ulos tekemisestä ei voinut edes haaveilla.

Nappulat ei oikein tahtonut kelvata, eikä eri huoneessa yksin oikein osattu syödä, mutta silti ruokaa piti puolustaa muilta koirilta hyvinkin ärhäkkäästi. Ruokinta-tilanteet olivatkin kovin haastavia silloin.

Peilien ja ikkunoiden heijastukset oli pelottavia ja niille piti haukkua - ja käytävän äänet vielä pahempia.

Ihmisiä Shaggy ei varsinaisesti pelännyt, mutta oli kyllä todella varovainen vieraiden ihmisten suhteen ja meitäkin säikkyi jos tehtiin nopeita liikkeitä tai jos ääni korottui enemmän. Varovasti uskalsi meiltä kuitenkin hakea läheisyyttä.

Myös fyysisesti Shaggy oli vähän huonossa kunnossa - turkki takussa (jopa muutamia rastoja piti leikata pois) ja liian vähäisestä liikunnasta johtuva huono ryhti ja surkea lihaskunto. Edes sohvalle poju ei päässyt hyppäämään kun ketteryyttä ei ollut laisinkaan, eikä takajaloissa riittänyt ponnistusvoima. Vähän pulleakin poitsu oli.

Jo viikossa tapahtui todella suuria muutoksia, ja nyt on poika aivan eri maata!

Ovet tai portaat ei tuota ongelmia ja hihnassakin Shaggy joskus innostuessaan saattaa jopa hieman vetää :D

Kaikenlainen ruoka maistuu hyvin, eikä ruokaa tarvi enää puolustaa. Jopa luita syödään yhdessä ilman kyräilyä.

Vieraisiin ihmisiinkin uskalletaan tutustua ja nautitaan rapsutuksista. Vaikka Shaggy luottaakin ihmisiin ja tulee kainaloon nauttimaan hellyydestä, tukeutuu se silti selkeästi enemmän Taraan ja Chiliin ja pysyttelee niiden lähettyvillä.
Lapset on vähän arveluttavia nopeissa nopeissa liikkeissään ja kirkuvina, mutta pieni varovaisuushan onkin tervettä nuorella koiralla.

Ikkunat ja peilit on jo kavereita, ja hesari tai känniset naapurit on ainoat joista täytyy joskus yöllä varoittaa.. mutta ei aina jaksa niistäkään :)

Sisäsiisteydessä on vielä harjoittelemista, mutta jopa täysin siistejäkin päiviä on - ja kakkaa ei enää tule sisälle kuin hyvin, hyvin harvoin.

Fyysinen kuntohan on myös jo aivan eri luokkaa! Korkeammallekin esteelle hypätään jos sieltä vain löytyy jotain mielenkiintoista ja podencojen perässä juostaan niin että hippulat vinkuu :)

Kaiken kaikkiaan Shaggy on aivan ihana, kiltti, suloinen ja rakastettava poika! Ja niin kovin pentu vielä!
Innostuessaan menee ihan mutkalle ja puskee päällään ja huitoo etutassuillaan suloisemmin kuin mikään olento tässä maassa!
Aamun Shaggy aloittaa tulemalla sängyn reunalta nuolemaan kasvoja ja hyppää pian kainaloon puskien.

Suihkussa käynti on edelleen inhottavaa, mutta kiltisti siihenkin alistutaan. Hoitotoimenpiteet on hankalia ainoastaan siitä syystä, että Säkki haluaisi leikkiä ja syödä kynsileikkurit :D

Shaggy on niin innostunut ja utelias kuin koiranpentu voi maailmasta olla! Kaikkea pitää haistaa ja maistaa (kallisarvoiset tavarat kannattaakin pitää pois ulottuvilta).

Jos meidän koirakiintiö ei olisi täynnä emme epäilisi hetkeäkään pitää itsellämme tätä kultaista ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tulevaa pojua...
Mistä siis koti tälle jo vähän isolle koiranpennulle ?!?



Shaggyn strategiset mitat:
Säkä 50-52 cm
Paino 12,5 kg
Täydellinen siis minkä kokoiseen asuntoon tahansa ;)

Karkailua...

Vaikka Shaggy pysyy isossakin koiriksessa (kuten rajasaaressa) hyvin lähellä ja tulee nätisti kutsusta luokse, niin kuitenkaan ei olla uskallettu ottaa riskejä ja päästää poitsua vapaaksi muuta kuin aidatulla alueella...

No tänään sitten Miza oli koirien kanssa tuolla Ruoholahden koiriksessa (jossa on käyty monesti ennenkin) ja yhtäkkiä kauhukseen huomasi, että Säkkihän on aidan toisella puolella telakka-alueella =O

Ilmeisesti siis joku reikä aidassa - ja tuo pojuhan mahtuu kyllä uskomattoman pienestä rakosesta!

Miza kutsui Shaggyä ja poitsu tulikin aidalle siihen kohtaa nuuskimaan ja leikkimään. Kulkivat vähän matkaa siinä vierekkäin eri puolilla aitaa kunnes löytyi aidasta matalampi kohta. Joten eikun Miza sitten leikkimään Tarzania ja kiipesi aidan tuolle puolelle.

Shag tuli hienosti luokse, mutta kun Miza ei uskaltanut heti käydä siihen "kiinni" (oli ottanut valjaat kokonaan pois, kun tuo liina-systeemi on vähän hankala irrottaa) niin Säkkiä alkoikin sitten leikittää ja juoksenteli ees taas ilman että antoi kiinni :D

Yleensähän koiriksesta lähtiessä Shaggy antaa hyvin kiinni, kun näyttää sille valjaita tai hihnaa niin ymmärtää että pitää tulla luokse. Mutta nyt tietysti hihnat ja valjaat oli puiston väärässä päässä, eikä uskaltanut lähteä hakemaan, vaan piti pitää visusti kontakti karkulaiseen.

Alkoi Mizallakin verenpaineet siinä nousta, kun olihan tuo kovin vaarallista - liikennettä lähellä ja kaikkee... Ja tietysti tämä tapahtui juuri nyt, kun koirannamit oli just loppuneet taskusta!

Mutta lopulta minuutin parin sisään Säkki tuli rapsuteltavaksi ja sai välittömästi kyydin aidan yli. Siis loppu hyvin kaikki hyvin :) Mutta eipä tarvi tonne Ruohiksen puistoon enää mennä :P



Huomena me lähdetäänkin Tampereelle ja koirat jää hoitajan hoiviin. Hoitaja on kyllä ennestään tuttu - systeri tulee avokkinsa kanssa koiravahdeiksi. Saas nähdä mitä metkuja Säkki heille järjestää :}

Harjoittelua

Shaggyn kanssa on koitettu treenata nyt urakalla tuota sisäsiisteyttä. Vapaana ollessaan koirapuistossa Shaggy tekee lähes aina pisut ja kakat, mutta hihnassa tekeminen on ollut kyllä hyvin hyvin harvinaista.

Aluksi Tara ja Chili hyväksyivät tämän sanomalehdelle pisuttelemisen uudelta tulokkaalta, mutta nyt kaverit alkavat olla sitä mieltä, että riittää ja kotona onkin käynnistynyt pienimuotoinen merkkailu-kilpailu.



Me on käyty vain yhdessä pisu-paikassa, jotta Shaggy oppisi tutun paikan ja on viety sinne Shaggyn omia hajuja. Otimme käyttöön myös pitkän liinan, ettei pojua ujostuttaisi niin ihmisen lähellä olo.

Ulos ryysätään vauhdilla aina herättyä, leikittyä ja ruuan jälkeen - ihan niinkuin pennun kanssa tehdään. Etenkin ruuan jälkeen Säkkili pissaa välittömästi, joten puetaan valjaat jo valmiiksi päälle ja toinen seisoo vieressä hihna kädessä valmiina juoksemaan ulos :D

Onhan tuossa ollut vähän kikkailemista ja työtä, mutta uurastus alkaa tuottaa tulosta! Shaggy on alkanut tuntea olonsa turvalliseksi siinä pisu-paikassa, ja lähes joka kerta kun ulos ryysätään, niin tarpeet tulevat siihen samaiseen paikkaan.

Edelleen tulee kyllä sisällekin, mutta tietysti jo vähemmän, kun uloskin uskalletaan tehdä :)

Työläintä tuossa ryysäilyssä on aina se, että pitää ottaa mukaan vähintään 2 koiraa, sillä ilman Taraa ja Chiliä Shaggy ei suostu lähtemään ulos. Vaikka Shag ei enää ulkona pelkääkään, niin silti ovella tulee stoppi ellei kaverit ole mukana.



Vähän onkin koitettu treenata myös oloa ilman Taraa ja Chiliä. Tietysti koko ikänsä tarhalla olleena Shaggy on tottunut aina olemaan koiraseurassa ja on selkeästi leimaantunut enemmän koiriin kuin ihmisiin. Ja sehän on hyvin ymmärrettävää. Vaikka kyllä Shaggy ihmisistäkin tykkää, ei siinä mitään. Shag on tosi kultainen pusupoika ja rakastaa rapsuttelua, mutta koirakaveri esikuvana näyttää olevan pojalle tosi tärkeä.

Koitettiin kerran lähteä lenkille eri reittiä, mutta ei siitäkään oikein mitään tullut - muutaman metrin välein Shaggy kääntyi ja koitti päästä takaisin päin. Kyllä poju mun perässä kuitenkin tuli kun sitä vähän puoliväkisin vein, mutta ei se keskittynyt ollenkaan nuuskimaan tai muutakaan, vaan oli ihan eksyneen oloinen. Oltiinkin tehty korttelin toiselle puolelle treffit, ja riemu oli rajaton kun koirat taas näkivät toisensa.

Uskon, että ajan kanssa Shaggy varmasti tottuu luottamaan ihmisiinkin enemmän, mutta tällä hetkellä näyttää, että Shaggylle olisi tärkeää päästä kotiin, jossa sillä olisi seurana myös oman lajinsa edustaja.

Viikonloppu

Viikonloppuna kun oli hieno ilma, päätettiin lähteä katsomaan kavereita Maunulaan! Maunulassahan on ihana iso metsäinen puisto, ja monesti myös paljon muita koiria - ainakin meidän espanjalaisia kavereita pari :)

On oikeesti kyllä niin mahtavaa, kun Shaggyn kanssa voi mennä puistoon kuin puistoon eikä tarvi yhtään jännittää että tuleeko toimeen! Päinvastoin, mitä enemmän koiria, niin sitä kivempaa Shaggyllä on kun on juoksu- ja peuhukavereita.



Edes tätä isoa mustaa kaveria Shaggy ei aristellut ollenkaan, vaan meni reippaasti moirjestamaan!



Luoksetuloa ollaan alettu nyt harjoittelemaan vähän enemmän. Shaggy kyllä pysyy hyvin lähettyvillä, ja kun lähdetään jonnekin, se kipittää pian perässä. Jos sitä ei näy, niin se on luultavasti Chilin mukana ajo-reissussa pupun koloja tutkimassa, mutta tulee hienosti luokse kun kutsuu - nopeammin kuin Chili :D

Vaikka puistossa on kivaa leikkiä ja telmiä, niin Shaggy tykkää myös tutkia ja nuuskia paikkoja. Että osaa tuo ulkona vähän rauhoittuakin.

Pisut ja kakatkin tuli puistoon! JEE!

Illalla meille tulikin vieraita, jotka Shaggy otti vastaan oikein hyvin - haukahti pari kertaa ensin, mutta sitten alkoi jo varovasti kurkotella josko uskaltaisi mennä nuuskimaan. 5 min päästä oli jo kuin vieraat olisivat meillä aina olleetkin.

Kovin vieras-korea poika oli, kun sitten nukkui koko illan eikä riiviöinyt ollenkaan - minä kun vieraita varoittelin, että "älkää vaan jättäkö lattialle MITÄÄN" :D Niin Säkki veti sikeitä ja kävi vain välillä hakemassa hieman hellyyttä :)

Rutiineja

Arki-rutiinit alkavat olla pikkuhiljaa selvät. Joka toinen päivä koirat lähtevät Mizan kanssa töihin Keravalle. Shaggy toimii edelleen logistiikka-päällikkönä ja on tyytyväinen työhönsä. Töissä pääsee jonkun verran tapaamaan myös uusia ihmisiä, ja se on Shaggystä aika mukavaa. Työpaikka on kuitenkin vielä sen verran ujostuttava paikka, että vessaan siellä ei kehtaa mennä, vaan Shaggy odottaa kotiin asti.

Joka toinen päivä sitten koirat jäävät keskenään kotiin. Yksinolot sujuvat enemmän kuin hyvin! Mitään ei ole enää rikottu (tosin kaukosäätimet ym:t kerätään kyllä pois ulottuvilta), eikä käytävän äänetkään tunnu häiritsevän. Postiljoonille vähän urahdellaan, mutta varsinaista haukkumista ei ääninauhoilta kuulu. Lähinnä on ihan hiljaista lukuun ottamati satunnaisia tassutteluja vesi-astioille ja pientä paini-tuhinaa välillä.
Työpäivän aikana Shaggy on yleensä tehnyt yhden pissan sanomalehdelle, ja yöllä myös - joskus yöllä on saattanut kakkakin tulla, mutta kakat tulee jo pääsääntöisesti ulos :)



Töihin meno-aamuina Miza vie koirat lenkille Keravalla, mutta kotiin jäädessä käydään aamulla koiriksessa kuluttamassa energiaa. Tara ja Shaggy tykkää juosta, ja niistä onkin tullut melkoinen vauhti-pari! Vuorotellen jahdataan toinen toista. Tänä aamuna yks vieras nainen kysyi, että "onko nuo kaikki ihan pentuja?" :D Tarakin on jo kohta 3v =0 Hänen omat parivuotiaat vaan katselivat sivusta noiden vauhtia :D



Ja yhdessä kolmistaan sitten painitaan ja telmitään:



Tänään oli sisäsiisteydessä parikin läpimurtoa! Ensin aamulla Shaggy teki aamupisun ulos puistoon - ja hetken päästä jopa merkkasi! Pienen lirun päästi lehtikasaan ihan vain pikkuisen varovasti pidellen toista takajalkaa ilmassa :)
Ja iltapäivällä töistä tullessa Shaggy teki ensimmäistä kertaa pisun hihnassa!!!

uskallan toivoa, että alkaa tuo sisälle tekeminenkin kohta vähentyä, kun alkaa uroksen merkkaamis-vietit tulla esille. Hieno poika! :)

Kodittomien Koirien Ystävien Jenny laittoi mulle linkin tällaisesta romanialaisesta laumanvartija-koirasta, kun kyselin osaisiko yhtään arvioida mitä rotua poitsussa vois olla - ja kyllä vaan, onhan tuossa samaa näköä!



Täällä olisi nyt sitten yksi ihana ja kiltti romanian ja belgian paimenkoiran mix pian valmiina siirtymään ihan ikiomaan kotiin opettelemaan niitä loppu-elämän rutiineja! :)

Shaggy on...

noin vuoden ikäinen romanialainen nuorimies, joka on pentuna veljensä kanssa jätetty yöllä pahvilaatikossa tarhan ovelle :(

Shaggy etsii kotia Suomesta Kodittomien Koirien Ystävät-yhdistyksen kautta http://www.koirienystavat.com/, ja nyt Shaggy on tulossa meille kotihoitoon :)

Pojan saapuminen tuli meillekin aika äkkiä, joten kovasti ei vielä osata pojasta sanoa, mutta hold your horses; Shaggy saapuu Suomeen lauantaina!!!

Perustietoja:

Shaggy 1v uros

Säkä 52 cm

Paino 16 kg

Ja kukapa voisi vastustaa tätä ihanaa pörröturkkia!?!