Harjoittelua

Shaggyn kanssa on koitettu treenata nyt urakalla tuota sisäsiisteyttä. Vapaana ollessaan koirapuistossa Shaggy tekee lähes aina pisut ja kakat, mutta hihnassa tekeminen on ollut kyllä hyvin hyvin harvinaista.

Aluksi Tara ja Chili hyväksyivät tämän sanomalehdelle pisuttelemisen uudelta tulokkaalta, mutta nyt kaverit alkavat olla sitä mieltä, että riittää ja kotona onkin käynnistynyt pienimuotoinen merkkailu-kilpailu.



Me on käyty vain yhdessä pisu-paikassa, jotta Shaggy oppisi tutun paikan ja on viety sinne Shaggyn omia hajuja. Otimme käyttöön myös pitkän liinan, ettei pojua ujostuttaisi niin ihmisen lähellä olo.

Ulos ryysätään vauhdilla aina herättyä, leikittyä ja ruuan jälkeen - ihan niinkuin pennun kanssa tehdään. Etenkin ruuan jälkeen Säkkili pissaa välittömästi, joten puetaan valjaat jo valmiiksi päälle ja toinen seisoo vieressä hihna kädessä valmiina juoksemaan ulos :D

Onhan tuossa ollut vähän kikkailemista ja työtä, mutta uurastus alkaa tuottaa tulosta! Shaggy on alkanut tuntea olonsa turvalliseksi siinä pisu-paikassa, ja lähes joka kerta kun ulos ryysätään, niin tarpeet tulevat siihen samaiseen paikkaan.

Edelleen tulee kyllä sisällekin, mutta tietysti jo vähemmän, kun uloskin uskalletaan tehdä :)

Työläintä tuossa ryysäilyssä on aina se, että pitää ottaa mukaan vähintään 2 koiraa, sillä ilman Taraa ja Chiliä Shaggy ei suostu lähtemään ulos. Vaikka Shag ei enää ulkona pelkääkään, niin silti ovella tulee stoppi ellei kaverit ole mukana.



Vähän onkin koitettu treenata myös oloa ilman Taraa ja Chiliä. Tietysti koko ikänsä tarhalla olleena Shaggy on tottunut aina olemaan koiraseurassa ja on selkeästi leimaantunut enemmän koiriin kuin ihmisiin. Ja sehän on hyvin ymmärrettävää. Vaikka kyllä Shaggy ihmisistäkin tykkää, ei siinä mitään. Shag on tosi kultainen pusupoika ja rakastaa rapsuttelua, mutta koirakaveri esikuvana näyttää olevan pojalle tosi tärkeä.

Koitettiin kerran lähteä lenkille eri reittiä, mutta ei siitäkään oikein mitään tullut - muutaman metrin välein Shaggy kääntyi ja koitti päästä takaisin päin. Kyllä poju mun perässä kuitenkin tuli kun sitä vähän puoliväkisin vein, mutta ei se keskittynyt ollenkaan nuuskimaan tai muutakaan, vaan oli ihan eksyneen oloinen. Oltiinkin tehty korttelin toiselle puolelle treffit, ja riemu oli rajaton kun koirat taas näkivät toisensa.

Uskon, että ajan kanssa Shaggy varmasti tottuu luottamaan ihmisiinkin enemmän, mutta tällä hetkellä näyttää, että Shaggylle olisi tärkeää päästä kotiin, jossa sillä olisi seurana myös oman lajinsa edustaja.